Jo pienellä painonpudotuksella saavutettaisi lukuisia terveyshyötyjä, mutta miksi se on niin vaikeaa? Lääkärit muistuttavat jatkuvasti, läheiset huomauttelevat vihjaavasti, omakin olo kertoo että kiloja pitäisi karistaa, mutta kun ei onnistu, niin ei onnistu. Tuhannet ihmiset taistelevat liikakilojensa kanssa vuodesta toiseen ja silti kansa vain lihoo. Jossain mennään pieleen ja pahasti.
Tässä minun tarinani taistelusta ylipainoa vastaan. Kerron virheet, jotka itse tein ja mitä lopulta tapahtui, että onnistuin pysyvästi. Nämä samaiset virheet ovat ne yleisimmät syyt siihen, miksi niin harva onnistuu pudottamaan painoaan pysyvästi.
Kaalikeittodieetti oli laihduttajan urani ensimmäisiä dieettejä. Olin teini-ikäinen ja mielestäni erittäin lihava. Painoa oli toki liikaa, mutta on surullista tajuta näin jälkikäteen, että jo noin nuoresta lähtien pidin itseäni kelpaamattomana, koska en mahtunut muodin mukaiseen muottiin. Huono itsetunto ja itsensä väheksyminen oli jo silloin istutettu tiukasti nuoren teinin mieleen. Hätähän ei sinänsä ollut kummoinen, kun kaksi viikkoa syö pääosin vain kaalikeittoa, on ongelma ratkaistu. Näin kuvittelin. Laihduin muistaakseni vajaat 10kg, mutta lihoin ne hetkessä takaisin. Kaalikeittoa en voi edelleenkään, yli 20 vuotta myöhemmin syödä. Tästä alkoi kaksi vuosikymmentä kestävä oravanpyörä.
Aloitin laihduttamisen lähes joka maanantai. Välillä olin jo iltaan mennessä luovuttanut, joskus kestin monta viikkoa. Kaikki yritykset toistivat samaa kaavaa. Vähennä syömistä reilusti, rajoita tai kiellä ravintoaineita, liiku mahdollisimman paljon ja muista se tärkein; HERKUTTELU ON KIELLETTY! Virheitä kaikki.
Olin epätoivoinen. Minulla oli huono olla, vaaka näytti lähes 100kg, verensokerit huitelivat diabeteksen rajoilla. Olin valmis kokeilemaan mitä vain ja sen teinkin.
Kokeilin karpata, mutta en voinut elää ilman leipää ja perunaa. Testasin useampia laihdutuspillereitä, mutta loppu tuloksena oli vain ripuli. Pussikeittojen kuvittelin olevani lopullinen ratkaisu ja alku sujuikin lupaavasti. Kiloja karisi vauhdilla ja olo oli mahtava. 400kcal/päivässä! 400!?! Nykyään ravitsemuksesta ymmärtävänä, en voi käsittää että tuollaisten dieettien myynti on laillista, ellei asiakkaalla ole ylipainosta johtuvaa hengenvaaraa. Muistan, että viikon pussittelun jälkeen olin valmis syömään jo kotini seiniä. Hampaani huusivat jotain pureskeltavaa. Sinnittelin kuitenkin kuurilla suhteellisen pitkään ja olin todella tyytyväinen tuloksiin. Lopulta pussikeitot ja dieettipatukat alkoivat tulla korvista ulos ja palasin pikku hiljaa normaalin ruokaan. Voinet veikata loppu tuloksen? Kaikki kilot takaisin ja muutama extra päälle.
Internet avasi ammattilaihduttajalle aivan uuden maailman. Sivuja toisensa perään täynnä erilaisia dieettiohjeita, asiakkaan terveyden kustannuksella pikaratkaisuja myyviä yrityksiä ja amatöörejä neuvomassa toisiaan. Netistä saa muutamalla klikkauksella ammattilaisen tekemän ruokavalion, jopa ihan pilkkahinnalla. Toki sen saman ruokavalion on saanut tuhat muutakin, eikä siinä ole huomioitu mieltymyksiäsi, ruuanlaittotaitojasi tai esimerkiksi allergioitasi. Mutta pitihän niitäkin kokeilla ja yleensä vielä monta kertaa. Ei onnistunut.
En ymmärtänyt missä vika oli. Olin yrittänyt kaikkea, mutta selkärankani oli aina niin heikko, että ratkesin. Mielestäni lähes kaikki kokeilemani dieetit olivat kuitenkin toimineet, koska olin laihtunut. Vika oli vain minussa, kun en pystynyt pitämään itselleni tarpeeksi tiukkaa kuria ja sen vuoksi lihosin kaikki kilot takaisin. Aloitin samat dieetit aina uudestaan ja uudestaan. Olinhan ”onnistunut” niissä ennenkin.
Tiesitkö, että ihmisellä on olemassa perusaineenvaihdunta. Se on jokaisella yksilöllinen ja sen verran elimistösi kuluttaa kaloreita levossa. Kun ihminen laihtuu, perusaineenvaihdunta laskee. Mitä pienemmillä kaloreilla ihminen itseään kituuttaa, sitä alemmas hän onnistuu perusaineenvaihduntansa laskemaan. Keho menee niin sanotusti säästöliekille. Tästä syystä kilot kertyvät tiukkojen dieettien jälkeen herkästi takaisin. Keho on totutettu vähiin ruokamääriin ja se on laskenut kulutusta, jotta säilyisi hengissä ja edes pääosin toimintakunnossa. Kun ihminen ei enää kykene jatkamaan dieetin mukaisilla liian pienillä kaloreilla ja lisää syömistä tai ”repsahtaa”, vaikkakin söisi vähemmän kuin ennen dieettiä, on kehon perusaineenvaihdunta edelleen siellä minimissään ja pudotetut kilot kertyvät hetkessä takaisin. HEUREKA! Vika ei ollut minussa, vaan näin ihmisen elimistö toimii! Kuinka helpottava tämä tieto oli aikanaan minulle.
Ihmisen elimistö tarvitsee myös tietyn määrän energiaa toimiakseen kunnolla. Jos syömisessä pihistellään, kasvaa ns. nälkävelka ja se ottaa osansa ennemmin tai myöhemmin. Nälkävelka ei jätä velallista rauhaan ennen kuin velka on maksettu takaisin. Jälleen valaistumisen hetki! Menin aina liian pienillä ruokamäärillä ja kasvatin velkaani. Lopulta minun oli maksettava velka takaisin korkojen kera.
Yksikään epäonnistunut laihdutusyritykseni ei siis ollut huonon selkärankani syytä!
Vuonna 2013 lopetin laihduttamisen. Se oli elämäni paras päätös! Muuttuneen elämäntilanteeni vuoksi elämänrytmini tasaantui. Elin säännöllisempää elämää ja sen myötä muutamat epäterveelliset tavat jäivät pois. Aloin elämään omien arvojeni mukaan ja miettimään terveyttäni syvällisemmin. Haluanko olla energisempi arjessa? Haluanko nauttia tulevaisuuden eläkepäivistäni hyvinvoivana ja toimintakykyisenä? Haluank0 pysyä terveenä, jotta voin tehdä minulle tärkeitä asioita minulle tärkeiden ihmisten kanssa? Haluan, haluan ehdottomasti! Nämä asiat saivat minut harjoittelemaan mm. kasvisten syöntiä. Tiesin, että ne tekevät hyvää terveydelleni, vaikken aluksi niistä maullisesti välittänytkään. Opettelin ateriarytmin, joka oli minulle aivan vieras asia. En ollut koskaan syönyt aamupalaa ja ensimmäiset viikot olivatkin aika haastavia, mutta aamupalaan tottui nopeasti. Yht’äkkiä huomasin että minulla oli nälkä! En ollut tuntenut nälkää pitkiin aikoihin, koska olin aina siirtänyt sitä mm. juomalla kahvia tai nappaamalla pari palaa suklaata lennossa. Opin myös tunnistamaan sopivan kylläisyyden, jolloin annoskoot pysyivät kohtuullisina. Ensimmäistä kertaa olin myös salliva. Annoin itselleni luvan herkutella, jos siltä tuntui. Suureksi ihmetyksekseni en vetänytkään herkkuja kaksin käsin! Herkut olivat paljon houkuttelevempia silloin, kun ne oli kiellettyjä.
Jokainen muutos on ollut aika pieni. Minkään eteen en ole joutunut kokemaan suurta tuskaa ja silti jokainen muutos on vaikuttanut terveyteeni merkittävästi. Verensokerini on nykyään normaali, kiloja karisi reilusti, minulla on enemmän energiaa ja voin yleisesti paljon paremmin. Minä en tule laihduttamaan enää koskaan, mutta sen sijaan lupaan syödä terveellisesti ja pitää itsestäni huolta. Minä olen sen arvoinen.
Nyt kun Uusi Vuosi lähestyy ja monet tekevät lupauksia tulevalle vuodelle, niin toivon, että Sinäkin lupaat olla laihduttamatta ja sen sijaan teet pieniä terveellisiä valintoja ja pidät itsestäsi hyvää huolta. Näin kasvatat mahdollisuuksiasi päästä siihen pieneen osaan ihmisistä, jotka onnistuvat pysyvästi. Sinä olet sen arvoinen!
