Se tunne, kun tiedät että pitäisi liikkua. Tiedät liikunnan terveyshyödyt, tiedät että se auttaisi painonhallinnassa. Se tunne, kun jopa tekisi mieli liikkua. Mutta se tunne, kun ei vain uskalla tai kehtaa lähteä liikkeelle. Se vie voiton kaikista muista tunteista ja saa jättämään liikunnan väliin. Ehkä huomenna, ehkä ensi viikolla, viimeistään ensi vuonna uskallan aloittaa. Kuulostaako tutulta?
Mikä saa ihmisen olemaan liikkumatta, vaikka sillä saisi itselleen niin paljon hyvää? Jokaisella liikkumattomalla on varmasti omat syynsä, mutta lähes jokainen niistä syistä on korvien välissä.
”Olen liian lihava”, ”olen liian huonokuntoinen”, ”kaikki katsovat, että mitä tuo läski täällä tekee”, ”en osaa tehdä liikkeitä oikein”, ”kaikki muut ovat niin timmissä kunnossa ja hyväkuntoisia”. Tässä yleisimpiä kuulemiani lausahduksia ihmisiltä, jotka eivät ole uskaltautuneet liikkumaan. Minä en epäile hetkeäkään noita ajatuksia, enkä niiden vahvuutta sanojansa mielessä. Minä tunsin noita samoja ajatuksia aikoinaan, kun olin reilusti ylipainoinen ja huonokuntoinen. Ne ajatukset olivat niin vahvoja, että siinä ei auttanut kenenkään yritykset kääntää päätäni. Niistä ajatuksista en ollut valmis luopumaan, koska mielessäni ne olivat täyttä totta. Olin liian lihava liikkumaan julkisesti.
Nyt tiedän olleeni väärässä. Liikuntapaikoissa käy kaiken kokoisia, ikäisiä ja kuntoisia ihmisiä. Jokainen heistä on aikanaan aloittanut jostain. Yksi on voinut olla pienestä pitäen kova urheilija, toinen on puolestaan voinut vielä jokunen vuosi sitten painaa toista sataa kiloa ja on nyt se ”timmi-mimmi”. Hän on voinut kokea samoja ajatuksia liikunnan aloituksen suhteen vuosia sitten kuin sinä nyt. Kolmas on saattanut olla muutama vuosi sitten elämänsä kunnossa, mutta esimerkiksi elämää kohdannut tragedia on saanut kilot kertymään ja nyt hän voi paremmin ja on lähtenyt taas liikkeelle. Meillä jokaisella on oma tarina, eikä kenenkään taustaa tai sen hetkistä elämäntilannetta ei voi nähdä päällepäin, mutta liikkumassa olevat ihmiset ovat kaikki samalla asialla; hakemassa hyvää oloa ja terveyttä itselleen.
Minä uskaltauduin lopulta liikkeelle. Helppoa se ei ollut ja jännitys oli kova. Aloitin liikunnallisen elämäni kokeilemalla tankotanssia. Noh, siitä ei tullut minun lajia, mutta kipinä liikuntaan kuitenkin syttyi ja pikku hiljaa uskalsin palata kuntosalille ja ryhmäliikuntatunneille vuosien tauon jälkeen. Jos jotain kadun liikunnallisessa elämässäni, on se se, etten aloittanut aiemmin. Mutta parempi myöhään, kun ei milloinkaan.
Uskoisitko sinä minua, että sinä voit lähteä liikkeelle juuri sellaisena kuin nyt olet?
Omien kokemusteni pohjalta olen haaveillut pitkään oman liikuntaryhmän ohjaamisesta, joka olisi suunniteltu nimenomaan näistä yllämainituista ajatuksista kärsiville. Ryhmä, jonne uskaltaisi tulla kuka vain. Ryhmä, jossa koolla tai kunnolla ei olisi mitään merkitystä. Ryhmä, jossa pääsisi turvallisesti ja ohjatusti kokeilemaan erilaisia liikuntalajeja saman henkisessä porukassa. Ryhmä, josta saisi rohkeutta ja varmuutta omaan liikkumiseen. Ryhmä suurenmoisille naisille… Siitä se ajatus sitten lähti ja ryhmä alkaa huhtikuussa 2018.
